Huh hellettä!

Kukkaisviikkojen paraatia menossa katsomaan

Vihdoinkin, tätä on odotettu koko kesä: auringonpaistetta ja lämmintä ilmaa!
Sää muuttu sopivasti aurinkoiseksi sillä meidän isillä alkoi kesäloma. Tiedossa on ainakin reissu Helsinkiin Linnanmäelle ja Korkeasaareen, Pärnun reissu sekä perinteistä mökkeilyä jne.

Vesileikkejä taas kerran :)


Kaatuu, kaatuu.. Ei kaadu.. Kyllä jo pystyssä pysytään.. Ainakin hetki ;)

Puistossa

Puistossa voi:



















Ajaa autoa.. (toim. huom. äidin maha ei ole kasvanut pelkällä syömisellä ;) )

tiirailla vanhempia poikia. hyi hyi...

hmm.. voimistella?

keinuttaa iskää...

ja keinua :)

Viikonlopun saldo: kulttuuria ja rantaleikkejä

Lauantaina kävimme keskustassa katsomassa Tammerfestien hulinoita. Esiintyjänä oli vuolteen torilla Pellekaija Pum orkestereineen.

Sunnuntaina aurinko paistoi iltapäivällä ja suuntasimme läheiselle Alasenjärven rannalle.
Viivi vesipetoa ei saanut pidettyä rantahiekassa alusuunnitelman mukaan vaan pakko oli päästä kunnolla veteen :)

Känkkäränkkä

Olipa kerran pieni paha noita
Känkkäränkkä nimeltään
se huvittelee syömällä rusinoita
ja iskemällä kepillään
Se on niin pieni että aikuiset ei pysty sitä näkemään
mutta lasten luokse se mielellänsä tulee kyläilemään

Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin
ei lapset pysty nukkumaan
koska Nukku-Matti pelkää Känkkäränkkää
ihan tosissaan
Kun Känkkäränkkä tulee ruokapöytään, se mussuttaa rusinoitaan
ja ruuan se saa lasten suussa pahalta maistumaan
Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
kun on Känkkäränkkä-päivä
onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita
Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä
tule vain kerran viikossa
kun sä pistät kaiken ihan länkkä-lönkkä
niin äiti syyttää ipanoita

Kun aamulla täytyis tarhaan lähteä
niin lapsia kiukuttaa
koska Känkkäränkkä neuvoo vääriin jalkoihin
kenkiä laittamaan
Ja Känkkäränkkä yllyttää lapset toisten leluja rikkomaan
ja iloisesti naputtelee kepillään, kun saa lapset tappelemaan
Kyllä kylässä voit käydä..

Ja kaiken takana onkin vain pieni paha noita.
(Mikko Alatalo, Harri Rinne, 1979)